Lähtö pohjoiseen perjantaina 28.08.2009 klo 9.

Illalla saavuimme Iin Olhavaan jossa yövyimme Seljänperä-nimisessä paikassa, samassa mökissä missä kaksi vuotta takaperin.

 

Kovin paljoa muuta ei jaksanut kuin ihailla auringonlaskua ja sitten käytiinkin taas ajoissa nukkumaan.

 

Lauantaina 29.08.2009 saavuimme Äkäslompoloon ja majoitumme Ouna-nimiseen mökkiin.

 

Mökin keittonurkkaus:

 

Sunnuntai 30.08.2009

Sateinen ilma heti aamusta. Ajeltiin mökiltä noin 20 kilometrin matka autolla Pakasaivoon.

"Kuuluisa Lapin Helvetti, Pakasaivo, on mannerjäätikön sulamisvesien puhdistaman kallioperän murroslaaksoon syntynyt rotkojärvi. Pohjattomanan pidetystä Pakasaivosta itseään peilaavat äkkijyrkät, jopa 70 metriä korkeat, pahtaseinät. Ei ihme, että syvää kunnioitusta herättävä Pakasaivo on vanha palvontapaikka."

 

Sateesta huolimatta käytiin ihailemassa upeita maisemia.

 

"Aikoinaan Saivon uskottiin olevan kaksipohjainen ja kalojen välillä katoavan pohjassa olevasta reiästä aliseen maailmaan. Huimaa on se, että uskomus on tavallaan totta: Pakasaivo on kaksikerroksinen: 12,5 metrin syvyydessä vedessä on harppauskerros, joka alapuolella saivon vesi on rikkivetypitoista ja hapetonta. Jopa 60 metriä syvässä Pakasaviossa riittää salaisuuksia selvitettäväksi." 

 

 

Päivän retki päättyi kodassa pidettyyn evästaukoon. 

 

 

Maanantai 31.08.2009

Aamulla paistoi aurinko, mutta sadetta saatiin taas iltapäivällä. Tehtiin kävelyretki Tahkokurun laavulle. Matkalla ylös oli myös koiravaljakko, joka veti maastopyörällä ajavaa miestä. Tähän samaan mieheen koirineen törmättiin useampan päivänä eri paikoissa.

 

Niin paljoa ei onneksi satanut etteikö olisi saatu tehtyä laavulle tulia. Kyllä nuotiolla paistettu makkara maistui taas kesän jälkeen hyvältä :) 

 

Tiistai 01.09.2009

Upea aurinkoinen ilma ja +9 astetta lämmintä!

Lähdettiin kiertämään Keskisen lakea.

 

Vaikkei ruskaa vielä varsinaisesti ollut, niin jotain väriläiskiä kuitenkin.

 

"Yllästunturin matalampi huippu, Keskinen laki, on alueen korkein luonnontilainen paikka. Helposti valloitettava keskinen laki on oiva paikka tutustua tunturiluontoon: kiven kupesta voit yhyttää kesyn kiirunan ja löytää aidon tunturikasvin, vaaleanpunakukkaien sielikön. Huipun lisäksi käymisen  arvoisia kohteita ovat Kellostapuinkurua kohti viettävät sokkeloiset uomastot ja tunturin etelärinteen jylhä kuru."

 

Minä tykkään kuvailla näitä kaikenlaisia käppyröitä. 

 

Kaarnikoita, eli variksenmarjoja, sekä mustikoita oli ihan hurjat määrät ja molemmat tosi makeita. Marjoja tulikin syötyä päivän aikana monta kourallista. Keräämään niitä ei kuitenkaan jääty kun meni tuohon tallailuun jo muutenkin noin viisi tuntia.

 

Maisemat nyt vaan on niin upeita...

 

 

Keskiviikko 02.09.2009

Tämä oli todella sateinen päivä eikä keksitty mitään sellaista paikkaa mihin olisi viitsinyt kovalla sateella lähteä. Kierreltiin kaupoissa ostelemassa matkamuistoja ja postikortteja. Ruokailukin hoidettiin lounasravintola Äkässolmussa ja siellä olikin tosi hyvä ruoka. Samaisessa paikassa söin tulopäivänä poronkäristystä ja oli just oikean makuista.

Illalla laitoin tulet takkaan ja sytytysnesteenä käytin näköjään valkoviiniä.

 

 

Torstai 03.09.2009

Päivän tavoitteena Kellostapulin (503 m) huiputus!

"Pystypäinen Kellostapuli on Ylläksen ylväs pikkusisko. Topakka tunturitytär leikkii vaikeasti valloitettavaa: kolmesta suunnasta sen uumat ovat niin jyrkät ja louhikkoiset, että vain varmajalkaiset rohkelikot tohtivat tunturinhelmasta huipulle kavuta. Neiti Kellostapulissa on onneksi auvoisa aamuluonto; nousevan auringon säteille se tarjoaa helpon reitin hipiäänsä hyväilemään. Ota siis säteilevästä vinkistä vaari: idästä, tunturiselännettä talsien, huiputat tunturineidon hymyhuulin."

 

Tässä ollaankin päästy jo tunturin selänteellä ja sieltä avautui upeat näkymät Kesänkitunturille (535 m) päin. Uoma mikä kiemurtelee tunturin kuvetta on Pirunkuru.

 

Vielä on vähän matkaa Kellostapulin huipulle kavuttavana.

 

Kyllä se sieltä lähenee kun vaan jaksaa tarpoa ylöspäin..

 

Jes, vihdoin ylhäällä!

 

Alhaalla Kesänkijärvi.

"Kesänkitunturin ja Kellospapulin välisessä laaksossa sijaitseva Kesänkijärvi on ainutlaatuisen kaunis paikka. Kalaisaa järveä reunustavat aarnimetsät ja rehevät lähteiköt; kehystävät kauniin harmaat tunturiseinät. Tyynellä ilmalla veden peilikuvamaisema rikkoontuu siikaparven tuikkeihin ja saalistavan taimenen iskuun."

 

Toisessa suunnassa Äkäslompolo ja mökkimme on jossain tuolla vasemmalla puolella. 

 

Pikkuhiljaa toista rinnettä alas.

 

Alhaalla Varkaankurun laavulla pidettiin pieni tauko ja tottakai kuukkelit haistoivat eväät ja tulivat katselemaan olisiko jotain tarjolla. Tämä rohkea tipi kävi ottamassa keksinmuruja kädestäni ja jäi sitten tuijottamaan, että joko ne muka loppui.

 

Matka jatkui vielä Tunturijärvelle, koska aikaa ja virtaa riitti. Tunturijärven takana kohoaa Ylläs (719 m)

"Yllästunturi on Länsi-Lapin maamerkki. Ympäröivää maastoa yli 500 metriä korkeammalta tunturilta näkyy reilusti yli sadan kilometrin päähän - kaikkiaan suuri osa Lapin pinta-alasta siis. Suhteellisen korkeuseron perusteella Ylläs on suomalainen suurtunturi."

 

Tunturijärven laavu

 

Perjantai 04.09.2009

Aamulla oli +7 astetta lämmintä. Sadetta oli ennustettu, mutta ei kyllä näyttänyt siltä, vaikka pilvistä olikin. Ajateltiin viimeiseksi retkeksi tällä pohjoisen matkalla kokeilla Pirunkurun nousua, koska se oli aiemmilla reissuilla jäänyt kokematta.

 Nyt ollaan siis Kesänkijärven toisella puolella ja edellisenä päivänä valloitetun Kellostapulin huippu oli sumun peitossa.

 

"Kesänkijärven lähteestä pullo täyteen vettä. Polkua ylös ikipetäjien lomaan. Kilpikaarnaisia runkoja, kaatuneita keloja silmänkantamattomiin. Kuukkeleita lehahtelee. Palokärjen huuto. Ylös metsänrajaan; maapuulle taukoa istumaan. Pirunkurua ylös kapuamaan. Kiveltä kivelle. Askel askel. Askel. Juomatauko. Henkeäsalpaavat maisemat. Kuru taitttuu tunturiksi, kivet nummeksi. Vasemmalla matalampi huippu. Aikaa on - siis selännettä itään kohti tunturin korkeinta kohtaa. Nojailua huipun kivikasaan. Kaukana kiire. Hetki pysähtyy. Ohiliitävä korppi rikkoo lumouksen ja näyttää tietä Tahkokurun laavulle. Liekit tanssivat nuotiossa. Paluumatkalla askel on kevyt."

 

Metsä loppuu ja kuru alkaa. Ylös on tultu jo jonkin matkaa.

 

Tässä ei paljon muuta enää katseltu kuin jalkoihin, että mihin astuu.

"Pirunkurun kivikkoinen nousu vaatii kulkijaltaan muutaman hikipisaran ja puhalluksen; väittävätpä jotkut, että kurussa voi nähdä tähtiä päivälläkin..."

 

Pirunkuru päästiin ylös ja maisemat olisivat varmaan olleet aivan huikeita, mutta sumun takia näkyvyys oli melko surkea.

 

Matkalla alaspäin ilma kirkastui ja riekonmarja loisti punaisena.

 

Tahkokurun laavulla oli useampi kuukkeli.

Mökillä ehdittiin olla reilu puoli tuntia kun sade alkoi, eli päivän ohjelma meni just nappiin.

 

Lauantai 05.09.2009

Klo 8 lähdettiin ajelemaan kotia kohti ja klo 21 oltiin perillä.

 

HUOM! Siniset tekstit ovat sitaatteja vihkosesta "101 vinkkiä Ylläksen kesään 2009"